BIOGRAFIA - ALLAN KARDEC

                                      Kääntäjä Pekka Kaarakaisen huomautus: Tämä Allan Kartecin biografia
                                      on tiivistelmä osasta: Anna Blackwell´s preface to her version (The Spirists´
                                      Book, 2006, INTERNATIONAL SPIRITIST COUNCIL) 

Hippolyte Léon Denizard Rivail, joka tunnetaan paremmin kirjailijanimellä Allan Kartec, syntyi Lyonissa 1804.  Hän sai koulutuksensa Pestalozzin Instituutissa, Yverdunissa (Canton de Vaud), ja hänellä oli jo varhaisessa iässä tapa tutkia asioita ja ajatella vapaasti, mistä hänen myöhäisempi elämänsä oli määrätty antamaan niin silmiinpistävän esimerkin.  Hän syntyi katoliseen maahan mutta sai protestanttisen kasvatuksen, ja jo poikana hän alkoi mietiskellä tapoja, joilla voisi tuoda yhtenäisyyttä eri kristillisten uskonsuuntauisten keskuuteen - tämä oli uskonnollisen uudistuksen projekti, jonka kanssa hän työskenteli hiljaisuudessa useita vuosia mutta tuloksetta, koska osaset hänen haluamaansa ratkaisuun eivät olleet hänen hallussaan tuona aikana.

Lopetettuaan opiskelut Yverdunissa hän palasi Lyoniin 24-vuotiaana tarkoituksenaan omistautua lakiasioille.  Useat uskonnollisen suvaitsemattomuuden teot, joiden kohteeksi hän havaitsi odottamatta joutuneensa, johtivat hänet kuitenkin luopumaan ajatuksesta valmistautua lakiasiamiehenä toimimiseen ja johtivat hänet hankkimaan asunnon Pariisista, missä hän työskenteli tietyn aikaa kääntäen Telemachusta ja muita tavanomaisia ranskalaisia nuortenkirjoja saksaksi.  Oäätettyään viimein mitä hänen uransa tulisi olemaan, hän osti vuonna 1928 suuren ja kukoistavan koulutuslaitoksen pojille ja omistautui opetustyölle, johon hänen mieltymyksensä ja saavutuksensa olivat erityisen soveltuvia.  Vuonna 1830 hän vuokrasi omalla kustannuksellaan suuren salin Rue de Sévres´ltä, jossa hän tarjosi ilmaisia luentoja kemiasta, fysiikasta, vertailevasta anatomiasta ja astrologiasta.  Hän jatkoi näitä luentoja yli kymmenen vuoden ajan.  Nämä luennot olivat hyvin onnistuneita, ja niitä seurasi yli viidensadan hengen kaikista eri yhteiskuntaluokista koostuva yleisö.  Monet näistä oppilaista saavuttivat myöhemmin korkean arvon tieteiden maailmassa.

Eräitä lukuisista hänen julkaisemistaan kirjallisista töistä olivat Suunnitelma julkisen koulutuksen parantamiseen, jonka hän esitti vuonna 1928 Ranskan lakiasäätävälle kamarille, joka ylisti sitä korkealle mutta ei ryhtynyt toimenpiteisiin sen mukaisesti, Käytännöllisen ja teoreettisen aritmetiikan kurssi Pestalozzin järjestelmän mukaisesti, opettajien ja äitien käyttöön (1929), Ranskan kielen klassinen kielioppi (1831), Ohjekirja julkisten koulujen kokelaiden käyttöön, tenttiä varten, sisältäen esimerkinomaisia ratkaisujauseisiin aritmetiikan ja geometrian ongelmiin (1848).  Nämä teokset olivat julkaisemisensa aikaan korkealle arvostettuja, ja ne olivat käytössä useissa ranskalaisissa kouluissa.  Hän jatkoi joidenkin teosten kohdalla uusintapainosten tuottamista kuolemaansa saakka.   

Hän oli useiden teoreettisten yhteisöjen jäsen kuten Arraksen Kuninkaallisen Yhteisön (The Royal Society of Arras), joka myönsi vuonna 1831 hänelle kunniapalkinnon merkittävästä tutkielmasta Mikä opiskelusysteemi on tasapainoisin ajanjakson tarpeisiin nähden?  Hän oli useiden vuosien ajan Pariisin Frenologisen Yhteisön (The Phrenological Society of Paris) sihteeri ja osallistui aktiivisesti magnetismin yhteisön (The Society of Magnetism) työskentelyyn antaen paljon ajstaan somnabulismin, transsin, selvänäkemisen ja useiden muiden mesmerismiin liittyvien ilmiöiden käytännön tutkimuksiin.  Tämä lyhyt luonnos hänen töistään on kylliksi näyttämään hänen mielensä aktiviteetin, tietojen moninaisuuden ja erittäin korkea-asteisen käytännöllisyytensä sekä hänen jatkuvan ponnistelunsa ollakseen hyödyllinen kanssaihmisilleen.

1850-luvulla, jolloin ns. pyörivät pöydät herättivät huomiota Euroopassa ja saattoivat toiseen ilmiöön, joka tunnettiin siitä lähtien spiritisminä hän aavisti nopeasti näiden ilmiöiden todellisen luonteen olevan todiste suhteesta, jonka tähän asti oli enemmänkin epäilty olevan sen sijaan että olisi tiedetty sen olemisesta, suhteesta, joka yhdistää näkymätöntä maailmaa ja näkyvää maailmaa.  Koska hän näki ennalta tällä ihmisen observointikentän laajenemisella olevan hyvin suuren merkityksen niin tieteelle kuin uskonnollekin, hän aloitti uuden ilmiön huolellisen tutkimisen.  Hänen ystävällään oli kaksi tytärtä, joilla oli meediokykyjä.  Nämä olivat huolettomia, eloisia, rakastettavia lapsia, jotka pitivät eri ihmisten kanssa seurustelusta, tanssimisesta ja huvituksista.  Istuen keskenään tai nuorten seuralaistensa kanssa he tavallisesti vastaanottivat kommunikaatioita, jotka olivat sopusoinnussaheidän maallisten ja jonkin verran pinnallisten taipumustensa kanssa.  Kaikkien yllätykseksi kuitenkin havaittiin, että kun Kardec oli läsnä, nuorten naisten saamat viestit saivatkin hyvin tärkeitä ja vakavamielisiä piirteitä.  Kun Kardec kysyi näkymättömältä älylliseltä olennolta, mikä aiheutti tämän muutoksen, hänelle kerrottiin, että "paljon korkeamman kategorian Henget kuin ne, jotka tavanomaisesti kommunikoivat näiden kahden nuoren meedion kautta, ovat tulleet kommunikoimaan nimenomaan sinun takiasi ja jatkavat kommunikoimista, jotta voit täyttää tärkeän uskonnollisen tehtävän/mission".  

Ilmoituksesta hyvin yllättyneenä Kardec ryhtyi testaamaan sen totuudenmukaisuutta laatimalla eteneviä kysymyssarjoja koskien useita ihmisen elämän ongelmia ja maailmankaikkeutta, jossa olemme ja esitti ne näkymättömille keskustelukumppaneilleen.  Hän sai heidän vastauksensa näihin kysymyksiin kahden nuoren meedion kautta, jotka olivat halukkaita pyhittämään pari iltaa joka viikko tähän tarkoitukseen ja jotka saivat täten pöydän koputusten ja kirjoituslaudan kautta vastauksia, jotka ovat tulleet spiritistisen teorian perustaksi ja joita .......... kykenemättömiä keksimään tai ymmärtämään.  

Kun nämä keskustelut olivat jatkuneet lähes kahden vuoden ajan, hän huomautti eräänä päivänä vaimolleen saamiensa näkökantojen paljastamisesta, joita hänen vaimonsa oli seurannut älykkäällä myötämielisyydellä: "Tämä on todellakin mielenkiintoinen asia! Keskusteluni näiden näkymättömien älykkäiden olentojen kanssa ovat mullistaneet ajatusmallini ja vakaumukseni kokonaan.  Välitetyt opetukset muodostavat kokonaan uuden teorian ihmisen elämästä, velvollisuudesta ja kohtalosta, joka näyttää minulle täysin rationaliselta ja johdonmukaiselta, ihailtavan selkeältä ja lohdulliselta sekä äärimmäisen kiinnostavalta.  Minulla on suuri tahto julkaista nämä keskustelut kirjassa. Näyttää siltä, että se, joka tässä minua niin suuresti kiinnostaa, voi hyvinkin osoittautua kiinnostavaksi myös muille."  Hänen vaimonsa hyväksyi tämän idean lämpimästi, ja sitten Kardec esitti sen näkymättömille keskustelukumppaneilleen, jotka vastasivat tavanomaiseen tyyliinsä, että juuri he ehdottivat sitä hänen mieleensä ja että heidän kommunikaationsaoli tehty hänelle mutta ei yksin hänelle, vaan hänen tulisi ilmaista olemisen tarkoitus maailmalle, niin kuin hän aikoikin tehdä, ja että nyt oli tullut aika panna tämä suunnitelma käytäntöön.  "Kirjan, johon sinä tulet yhdistämään meidän opetuksemme kokonaisuudeksi", älylliset olennot jatkoivat kommunikointiaan, "tulet antamaan, enemmänkin meidän teoksenamme kuin omanasi, nimellä Le Livre des Esprits (Henkien Kirja).  Sänä et julkaisen sitä omalla nimelläsi vaan nimimerkillä Allan Kardec (tämä oli vanha bretagnelainen nimi hänen äitinsä perheestä).  Käytä omaa nimeäsi Rivail omissa jo julkaisemissasi kirjoissa mutta ota ja pidä tämä nimimerkki, jonka nyt annoimme kirjaa varten, jonka aiot pian julkaista meidän käskyjemme mukaisesti sekä yleisesti ottaen kaikkea sitä työtä varten, joka sinun tulee tehdä täyttääksesi tehtävän/mission, josta jo aikaisemmin olemme sinulle kertoneet, joka on luotettu sinulle Luojan toimesta ja joka tulee asteittain avautumaan eteesi, kun etenet siinä meidän ohjauksemme mukaisesti:"

Kirja tuotettiin, julkaistiin ja myytiin hyvin nopeasti, ja se muutti ihmisten näkemyksiä ei ainoastaan Ranskassa vaan koko mantereella ja teki Allan Kartecin nimen hyvin tutuksi kaikille lukijoille, jotka tunsivat nimen ainoastaan tämän kirjan kautta.  Niistä päivistä lähtien häntä kutsuttiin ainoastaan tällä nimellä pois lukien hänen henkilökohtaiset vanhat ystävänsä, joiden kanssa hän ja hänen vaimonsa käyttivät perheensä nimeä.  Pian kirjan julkaisemisen jälkeen hän perusti Pariisin Psykologian Tutkimuksen Yhteisön (The Parisian Society of Psychologic Studies), jonka presidenttinä hän oli kuolemaansa saakka ja joka kokoontui aina perjantai-iltana hänen kotonaan tarkoituksenaan saada Hengiltä kirjoittavien meedioiden kautta ohjeistusta totuuden ja velvollisuuksien selventämiseen.  Hän myös perusti ja toimitti kuolemaansa saakka kuukausittain ilmestyvää La Revue Sprite -lehteä, joka oli omistautunut puolustamaan Henkien Kirjassa esiin tuotuja näkökulmia. 

Vastaavanlaisia yhdistyksiä muodostui nopeasti kaikkialle maailmaan.  Monet julkaisivat tärkeydeltään eritasoisia aikakauslehtiä uuden opin tueksi, ja kaikki lähettivät Pariisin Psykologian Tutkimuksen Yhteisölle kaikista tärkeimmät vastaanottamansa Henkien kommunikaatiot.  Suunnaton massa Henkien opetuksia, ainutlaatuisia niin lukumäärältään kuin alkuperänä olevien lähteiden moninaisuudella, löysi täten tiensä Allan Kardecin käsiin, joka tutkiskeli, järjesteli ja koordinoi sitä väsymättömällä innostuksella ja omistautumisella yli viidentoista vuoden ajan. Materiaaleilla, jotka hän hankki kaikilta neljältä pallonpuoliskolta, hän laajensi ja täydensi Henkien Kirjaa niiden Henkien ohjauksen mukaisesti, jotka olivat alun perin opin sanelleet.  Kirjan ns. revisioitu versio, jonka hän julkaisi vuonna 1857, on tunnustettu oppikirjaksi Spiritualistisen Filosofian koulukuntaan, joka on yhdistetty niin läheisesti hänen nimeensä.  Hän järjesteli myöhemmin samasta materiaalista neljä muuta teosta: Meedioiden Kirja (käytännön tutkielma meediokyvystä ja Henkien kutsumisesta kommunikaatioon) 1861, Evankeliumi Spiritismin Mukaan (selvitys moraalisuudesta spiritistisestä näkökulmasta) 1864, Taivas ja Helvetti (jumalallisen vallan oikeudenmukaisuuden toteen näyttäminen ihmisille) 1865 ja Genesis (näyttäen spiritistisen teorian yhdenpitävyyden modernin tieteen keksintöjen ja Mooseksen tekstien yleisen sävyn kanssa, kuten Henget ovat sen selittäneet) 1968.  Hän myös julkaisi kaksi lyhyttä tutkielmaa nimeltään Mitä on spiritismi? ja Spiritismi lyhyesti.  

Täytyy myös huomauttaa mainittujen teosten yhteydessä, että Kardec ei itse ollut meedio ja hän oli sen vuoksi pakotettu olemaan muiden henkilöiden meediokykyjen auttamana saadakseen Henkien kommunikaatioita, joista nämä teokset ovat lähtöisin.  Teoria elämästä ja velvollisuuksista on yhdistetty niin välittömästi hänen nimeensä ja ahkerointiinsa, että sen on usein virheellisesti oletettu olevan yksistään hänen mielensä tuotos tai niihen Henkien tuotos, jotka olivat häneen välittömässä yhteydessä.  Tämä teoria on siksi paljon vähemmän henkilökohtaisen tai yksilöllisen mielipiteen ilmaisu kuin mitkä tahansa muut esille tulleet spiritualistiset teoriat tähän mennessä.  Näin on, koska uskonnollisen filosofian perusta asettautui hänen teoksiinsa, jotka eivät olleet millään tavalla hänen oman älynsä tuotos, vaan asia oli yhtä uusi hänelle kuin kenelle tahansa kirjan lukijalle.  Hän kehitteli sitä ajan mittaan suuren Henkien joukon esittämistä ja useiden tuhansien meedioiden välittämistä rinnakkaisista ilmauksista - meedioiden, jotka olivat tuntemattomia toisilleen ja jotka olivat eri maista sekä kaikista eri sosiaaliluokista.  

Henkilönä Kardec oli hieman alle keskipituinen, raskasrakenteinen.  Hänen päänsä oli suurikokoinen ja pyöreähkö, ja hänen silmänsä olivat vaaleat, harmaat.  Nämä olivat hyvin tunnistettavia piirteitä.  Hän muistutti enemmän saksalaista kuin ranskalaista.  Hän oli luonteeltaan tarmokas ja sinnikäs mutta samanaikaisesti rauhallinen, huolellinen ja lähes kylmyyteen asti mielikuvitukseton sekä luonteeltaan epäuskoinen saamansa kasvatuksen johdosta.  Hän oli tiukka, looginen perustelija, arvostetusti käytännöllinen ajatuksissaan ja työssään sekä vapaa mystiikasta ja hullaantumisesta.  Koska hän ei ollut kunnianhimoinen ja hän oli välinpitämätön luksuselämää ja esillä olemista kohtaan, se vaatimaton tulo, jonka hän oli hankkinut opetuksesta ja kasvatuksellisten teosten myynnistä, riitti hänen omaksumaansa vaatimattomaan elämäntyyliin.  Tulot sallivat hänen omistaa kaikki spiritististen kirjojen myynnistä ja kuukausittaisen La Revue Sprite -lehden myynnistä saadut tuotot hänen aloittamansa liikkeen levittämiseen.  Hänen erinomainen vaimonsa vapautti hänet kaikesta kotiin liittyvästä ja maallisesta huolenpidosta ja mahdollisti siten hänen täydellisen keskittymisensä tärkeään tehtävään, johon hän katsoi tulleensa kutsutuksi ja jota hän harjoitti poikkeamattomalla omistautuneisuudella, sulkien pois kaikki muut työt, harrastukset ja kumppanuudet siitä lähtien kun hän sen aloitti, kuolemaansa saakka.  Hän ei tehnyt vierailuja läheisen ystäväpiirinsä ulkopuolelle, ja hän poistui hyvin harvoin Pariisista. 

Hän oli vakava, hidaspuheinen, tavallaan vaatimaton muttei silti vailla tiettyä hiljaista arvokkuutta seurauksena vilpittömyydestä ja sinnikkyydestä, jotka olivat erottuvia piirteitä hänen luonteessaan. Hän ei tavoitellut eikä vältellyt keskusteluja muttei myöskään koskaan vapaaehtoisesti kommentoinut asiaa, jolle oli elämänsä omistanut.  Hän otti kohteliaasti vastaan kaikista maailmankolkista tulevia lukemattomia vieraita, jotka tulivat keskustelemaan hänen kanssaan niistä näkökulmista, joiden tunnistettu kannattaja hän oli.  Hän vastasi kysymyksiin ja vastaväitteisiin, selitti vaikeudet ja toimitti tietoa kaikille vakavamielisille kyselijöille, joiden kanssa hän keskusteli vapaasti ja innostuneesti.  

Kärsittyään useita vuosia sydäntaudista Kardec laati vuonna 1869 suunnitelmat uudelle spiritistiselle organisaatiolle, joka jatkaisi opin levittämistä hänen kuolemansa jälkeen. Varmistaakseen organisaation olemassaolon hän antoi sille laillisen ja kaupallisen aseman.  Hän aikoi tehdä siitä osakeyhtiön, jonka vastuulla on julkaista ja myydä kirjoja yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ajan ja jonka oikeutena on myydä ja ostaa, jakaa osakkeita, vastaanottaa lahjoituksia, perintöjä jne.  Tähän yhteisöön, jota tultiin kutsumaan Allan Kardecin teosten työn jatkamisen osakeyhtiöksi (The Joint Stock Company for the Continuation of the Works of ALLAN KARDEC), hän aikoi siirtää spiritististen teosten sekä La Revue Sprite -lehden kirjalliset omistusoikeudet.  

Allan Kardecia ei kuitenkaan oltu määrätty todistamaan tämän projektin toteutumista, jota kohtaan hän tunsi niin syvää kiinnostusta ja joka on siitä lähtien tullut toteutetuksi täydellisellä tarkkuudella hänen leskensä toimesta.  

Maaliskuun 31. päivänä vuonna 1869, viimeisteltyään perustamisen ja säännöt hänen työtään jatkavalle yhteisölle, josta hän aavisti pian poistuvansa, hän istui Sainte Annen kadulla huoneensa työpöydän ääressä tuolilla ja sitoi paperipinkkaa, kun hänen kiireinen elämänsä tuli loppuunsa valtimonlaajentuman, josta hän oli pitkään kärsinyt, repeytymän vuoksi.  Hänen taipaleensa maasta Henkien maailmaan, johon hän oli läheisesti tutustunut, oli välitön, kivuton ja vailla huokausta tai väristyksiä, kaikista rauhallisin nukahtaminen ja uudelleenherääminen - sopiva loppu tämänkaltaiselle elämälle.  

Hänen jäännöksensä haudattiin Montmartren hautausmaalle suuren ystäväjoukon läsnäollessa. Useat sadat kokoontuvat joka vuosi hänen poismenonsa vuosipäivänä, jolloin lausutaan muutamia juhlallisia sanojasekä asetetaan tuoreita kukkia ja seppeleitä haudan päälle.  

On mahdotonta varmistua tarkalleen niiden lukumäärästä, jotka ovat omaksuneet Allan Kardecin esittämän näkökulman.  Tämän opin omaksujat ovat arvioineet lukumääräksi useita miljoonia, mutta joka tapauksessa määrä on hyvin suuri.  Aikakauslehtiä, jotka ovat omistautuneet näiden näkökulmien kannattamiseen useissa maissa......... Kardecin kuolema ei ole heikentänyt hänen esille tuomiensa näkemysten hyväksymistä, joihin uskovat ne, jotka pitävät näkemyksiä perustana, mutta ainoastaan perustana, uudelle uskonnolliselle totuudelle, joka oli Kristuksen ennustama, alkuna luvatulle "useiden asioiden" paljastukselle, "jotka ovat pysyneet piilossa maan perustamisesta lähtien" ja tietämykselle, johon ihmisrotu vielä ennustamisen ajankohtana "ei ollut valmis".