Itsemurha spiritismin näkökulmasta

LÄHDE: Henkien Kirja, Evankeliumi Spiritismin Mukaan (ranskankieliset alkuperäisteokset: Le Livre des Esprits, L’Évangile Selon le Spiritisme, Allan Kardec)

Johdanto aiheeseen 

Spiritismi [1] ts. spiritistinen oppi [1] on tuonut esiin lukemattomia esimerkkejä, jotka osoittavat kiistämättömästi elämän jatkuminen ruumiin elämän ehtymisen jälkeen. Näistä merkittävimpänä mainittakoon Allan Kardecin Le Livre Des Esprits (Henkien Kirja / Spirit’s Book). Henkien Kirja kertoo mm. kuinka ihminen koostuu materiaalisesta ja ei-materiaalisesta osasta ja kuinka kuoleman jälkeen materialinen osa (ruumis) hajoaa ja ei-materialinen osa (sielu [5] ts. Henki [2]) eroaa ruumiista jatkaen elämää. Spiritistinen oppi [1] on tuonut lukuisin esimerkein esille sen, että itsemurhan kautta ihminen joutuu suurempaan ja pitkäaikaisempaan kärsimykseen, kuin mitä sitä suorittaessa pyrki pakenemaan. Em. tuntemukseen perustuen spiritistisen opin [1] omaksuneiden keskuudessa itsemurha on lähes olemattomiin hävinnyt ilmiö.

 Em. lisäksi viime aikoina lukuisat täysin eri lähtökodista suoritetut tutkimukset ovat tuoneet todistusaineistoa elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Näistä mainittakoon seuraavat esimerkit:

1. Near-Death Studies (kuolemanrajakokemukset)

Tämän englanninkielisen dokumentin (osat 3&4) tapaus osoittaa mahdottomaksi pelkästään materiaan perustuvan ihmiskäsityksen. Sen mukaan ihmisen mieli on aivoissa ja jos aivojen toiminta lakkaa, myös ihmisen mieli lakkaa olemasta. Dokumentissa esitetään kiistaton tapaus, jossa aivot olivat todistetusti pysähdyksissä ja tästäkin huolimatta henkilö pystyi kuvaamaan leikkaussalin tapahtumia (yläperspektiivistä). Tämä osoittaa seikkaperäisesti kuinka ei-materiaalinen osa erosi ruumiista ja jatkoi elämää. 

On lisäksi syytä mainita näistä tutkimuksista, että itsemurhayrityksiin liittyvät kuolemanrajakokemukset eivät ole läheskään niin levollisia kuin luonnollisen kuolemaa aiheuttavien syiden tapauksissa.

2. Hypnoosin avulla tehdyt tutkimukset (past life regressions)

3. Etenkin lapsilla olevien vahvojen muistojen tutkimukset edellisen ruumiillisen elämän tapahtumista

Englanninkielinen elokuva Yesterday’s Children on tositapahtumiin perustuva kuvaus naisesta (Jenny Cockell), joka muistettuaan osia aikaisemmasta elämästään lähtee selvittämään muistikuviensa alkuperää ja kohtaa vastauksen kysymyksiinsä. 

Em. tutkimukset edustavat vain pientä otosta jo tehdyistä ja meneillään olevista tutkimuksista. Vaikka vakavamielisten tutkimusten lisäksi esiintyykin kevytmielistä pilailuja, ne eivät ole pystyneet kumoamaan em. pitkäaikaisten tutkimusten painoarvoa. Ihmisten näkemys elämän jatkumisesta on muuttunut ja tämä yleisen mielipiteen muutos tapahtuu kaiken aikaa kiihtyvällä nopeudella. Aikaisemmin sanottiin, että näiden tutkimusten valossa, ehkä ei olekaan enää epäloogista ajatella, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Nyt viimeisimmät mielipiteet ovat muodostuneet siihen suuntaan, että on epäloogista ajatella, että elämä ei jatkuisikaan kuoleman jälkeen. Tieteellinen selitys siitä, millä tavalla ja kuinka elämä jatkuu kuoleman jälkeen on vielä avoin. Kuitenkin voidaan mainita, että Henkien Kirja on tämän asian selittänyt seikkaperäisesti jo yli 150 vuotta sitten. Lisäksi voidaan mainita että spiritistisen opin [1] oikea ymmärtäminen antaa toivoa tulevasta, rohkeutta kestää koetuksien yli ja voimaa odottaa kärsivällisemmin myöhemmin väistämättä vastaan tulevaa parempaa aikaa.

Spiritismi [1] siis kertoo seikkaperäisesti, kuinka kuoleman jälkeen sielu [5] irtaantuu ruumiista ja jatkaa elämäänsä. Se tuo esille myös tulevan olotilan riippuvuuden siitä, kuinka paljon hyvää ja pahaa on elämänsä aikana tehnyt. Itsemurha on suuri ja tuskallinen virhe, jossa suurin kärsimys alkaa vasta sitten, kun elämä materialisesta ruumiista on ehtynyt. Tuolloin sielu [5] jatkaa elämää ja kokee väistämättömästi tekonsa seuraukset. Lohdutukseksi täytyy kuitenkin mainita, että spiritistisen opin [1] mukaan ei ole korjaamattomia virheitä ja voimme jokainen rukouksellamme auttaa tämän virheen tehnyttä. Alla on koonnos kohdista, joissa tämä asia tuodaan esille Henkien Kirjassa.

Aivojen ylikiihtymisen suurimmiksi syiksi täytyy laskea pettymykset, vastoinkäymiset ja mielipahaa tuottaneet kiintymykset, jotka ovat myös useimmiten syynä itsemurhiin. Spiritistisen opin [1] todella omaksunut henkilö näkee kuitenkin tämän maailman asiat niin korkeasta näkökulmasta, että nämä ongelmat näyttävät hänelle pieniltä ja mitättömiltä sen tulevaisuuden rinnalla, mikä häntä odottaa. Elämä näyttäytyy niin lyhyenä ja ohikiitävänä, että hänelle ongelmat ovat vain epämiellyttäviä hetkittäisiä tapahtumia matkan varrella. Se, mikä synnyttäisi jollekin toiselle erittäin voimakkaan tunnekuohun, vaikuttaa todella spiritistisen opin [1] omaksuneeseen henkilöön keskinkertaisesti. Hän tietää, että elämän murheet ovat hyödyllisiä koetuksia Hengen [2] edistymiseksi, jos hän kärsii ne valittamatta, sillä hänet palkitaan sen rohkeuden mukaisesti, jolla hän on vaikeudet kestänyt. Tämän opin vakaumukset antavat hänelle alistuvaisuuden, joka suojaa epätoivolta ja näin ollen hulluuden ja itsemurhan jatkuvilta aiheuttajilta. Spiritistisen opin [1] omaksunut tietää myös Henkien [2] kommunikaatioiden tuottamien kuvausten kautta, mikä on niiden kohtalo, jotka lyhentävät vapaaehtoisesti päiviään. Tämä kuvaus on riittänyt tekemään hänet mietiskelemään niin paljon, että niiden henkilöiden lukumäärä on jo kasvanut, jotka on keskeytetty tästä erittäin turmiollisesta ahdingosta. Tämä on eräs spiritistisen opin [1] seuraus.

LÄHDE: Henkien Kirja, Johdanto spiritistisen opin opiskeluun – XV

 
149. Mitä sielulle [5] tapahtuu kuoleman jälkeen?

        Se palaa Hengeksi [2] eli Henkien maailmaan [4], jonka oli tilapäisesti jättänyt.

150. Säilyttääkö sielu [5] kuoleman jälkeen yksilöllisyytensä?

        Kyllä, se ei menetä sitä koskaan. Mitä se olisi, jos se sen menettäisi?  

 a) Kuinka sielu [5] säilyttää yksilöllisyytensä, kun sillä ei ole enää materiaalista ruumista?

     Sielussa [5] on vielä sille ominaista fluidia [10], joka on otettu planeetan ilmakehästä ja joka
     edustaa viimeisen ruumiillisen elämän ulkomuotoa. Sitä kutsutaan nimellä perispirit [7].

 b) Viekö sielu [5] mitään mukanaan tästä maailmasta?

     Sielu [5] ei vie mitään muuta kuin muiston ja halun mennä parempaan maailmaan. Tämä muisto
     on täynnä hellyyttä tai kitkeryyttä, sen mukaan kuinka sielu [5] elämänsä eli. Mitä puhtaampi
     elämä on, sitä paremmin ymmärtää, kuinka turhamaisia maan päälle jääneet asiat ovat.


152.  Mitä todisteita on sielun [5] kuoleman jälkeisestä yksilöllisyydestä?

        Eikö teillä ole tämä todiste saamienne kommunikaatioiden kautta? Jos ette olisi sokeita,
        näkisitte; jos ette olisi kuuroja, kuulisitte, sillä usein eräs ääni puhuu teille ja paljastaa teistä
        poikkeavan olennon olemassaolon.

       …Henget [2] kuitenkin vahvistavat kaikissa kommunikaatioissa
       tietoisuutensa minästään/yksilöllisyydestään ja erään riippumattoman tahdon. Kaikkien
       kommunikaatioiden aikana ilmenevä loputon vaihtelevuus on yksilöllisyyden seuraus. Jos
       kuoleman jälkeen olisi vain se, mitä kutsutaan suureksi Kaikkeudeksi, se absorboisi kaikki
       yksilöllisyydet, jolloin tämä suuri Kaikkeus olisi tasalaatuinen, jolloin myös kaikki
       vastaanottamamme kommunikaatiot olisivat samanlaisia. Kun kerran tuolla puolen tapaa hyviä
       ja pahoja olentoja, tietäviä ja tietämättömiä, onnellisia ja onnettomia, iloisia ja surullisia,
       kevytkenkäisiä ja harkitsevia jne., on selvää, että ne ovat erillisiä olentoja.
      Yksilöllisyys näyttäytyy ilmeisimmin silloin, kun nämä olennot todistavat henkilöllisyytensä
       kiistämättömillä merkeillä ja henkilökohtaisilla yksityiskohdilla, jotka viittaavat elämäänsä maan
       päällä ja jotka voidaan vahvistaa. Sielun[5] yksilöllisyys on opetettu teoreettisesti niin kuin jokin
      uskonkappale, mutta spiritismi [1] muuttaa sen ilmeiseksi ja tietyllä tavalla
      kouriintuntuvammaksi.

155. Miten sielun [5] eroaminen ruumiista tapahtuu?

        Sielu [5] vapautuu sitä ruumiissa pitelevien siteiden avauduttua.

        a) Tapahtuuko tämä eroaminen hetkellisesti ja äkillisen siirtymisen kautta? Onko olemassa
            jokin selvästi erottuva raja kuoleman ja elämän välillä?

           Ei. Sielu [5] vapautuu asteittain eikä pakene kuten vangittu lintu, joka saa yhtäkkiä 
           vapauden.  ämä kaksi olomuotoa koskettavat toisiaan ja sekoittuvat sillä tavalla, että Henki
           [2] vapautuu vähitellen sitä kiinni pitelevistä siteistä. Nämä siteet löystyvät, mutta eivät
           repeä.”

Henki [2] sitoutuu elämänsä aikana ruumiiseen puolimateriaalisen päällysteensä eli perispiritin [7] kautta. Kuolema on ainoastaan ruumiin tuhoutuminen eikä tämän toisen päällysteen eli perispiritin [7], joka erkanee ruumiista orgaanisen elämän loppuessa. Tarkkailu osoittaa, että kuoleman hetkellä perispiritin [7] irtaantuminen ei tapahdu äkkinäisesti. Se tapahtuu asteittain ja hitaudella, joka vaihtelee yksilöiden mukaan. Joillakin se on hyvin nopea, ja voidaan sanoa, että kuoleman hetki on sielun [5] vapautumisen hetki, joka tapahtuu pian kuoleman jälkeen. Toisten kohdalla, erityisesti niiden, joiden elämä oli kokonaan materiaalinen ja sensuelli, ruumiista irtaantuminen on paljon hitaampi ja kestää joillakin kerroilla päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia. Tämä ei edellytä ruumiilta pienintäkään elollisuutta eikä edes elämään palaamisen mahdollisuutta. Se tarkoittaa ainoastaan yhteenkuuluvuuden pysymistä ruumiin ja Hengen [2] välillä, yhteenkuuluvuuden, joka on suhteessa Hengen [2] elämänsä aikana materialle antaman arvon suuruuteen. On itse asiassa johdonmukaista käsittää, että mitä enemmän Henki [2] samaistuu materiaan, sitä enemmän se kärsii siitä erotessaan. Toisaalta älyllinen ja moraalinen aktiviteetti, eli ajatusten yleneminen elämän aikana, panevat alulle materiasta vapautumisen, joten kuoleman tullessa sielun [5] irtaantuminen on lähes hetkellinen. Tällaiseen tulokseen päästiin tarkkailemalla yksilöitä kuoleman hetkellä. Nämä tarkkailut myös todistavat, että kestävä yhtenevyys sielun [5] ja ruumiin välillä on joillakin yksilöillä erittäin tuskallinen, koska Henki [2] voi kokea ruumiin hajoamisen kauhut. Tämä tapaus on poikkeuksellinen ja erityinen tietyille elämäntyyleille ja kuoleman tyypeille; se ilmenee joidenkin itsemurhan tehneiden keskuudessa.
LÄHDE: Henkien Kirja, Toinen osa, Luku III – Paluu ruumiillisesta elämästä Hengen elämään

 257 …Kokemus opettaa meille, että kuoleman hetkellä perispirit [7] vapautuu nopeammin tai hitaammin ruumiista. Ensimmäisten hetkien aikana Henki [2] ei ymmärrä tilannettaan: se ei usko olevansa kuollut, koska tuntee olevansa elävä. Se näkee ruumiinsa yhdeltä puolelta ja tietää, että näkemänsä ruumis on sen itsensä, mutta se ei ymmärrä, miksi se on erotettuna ruumiistaan. Tämä tila kestää niin kauan kuin on olemassa jonkinlainen side ruumiin ja perispiritin [7] välillä. Eräs itsemurhan tehnyt kertoi meille: ”Ei, en ole kuollut.” – ja jatkoi – ”Tunnen kuitenkin madot, jotka jyrsivät minua.” Madot eivät varmastikaan jyrsi perispiritiä [7] ja vielä vähemmän Henkeä [2]; ne jyrsivät ainoastaan ruumista. Kuitenkin, koska ruumiin ja perispiritin [7] eroaminen ei ollut tapahtunut täydellisesti, tämä johti tietyntyyppiseen heijastusvaikutukseen, joka kuljetti ruumiin kokeman tuntemuksen hänelle. Heijastusvaikutus ei ehkä voi olla oikea sana, koska se tekisi olettamuksen eräästä hyvin materiaalisesta seurauksesta. Se on enemmänkin näkymä ruumiin tilasta kiinnitettynä vielä perispiritiin [7], joka tuotti hänelle erään tyyppisen illuusion, jonka hän otti todellisuutena. Se ei siten ollut muisto, koska hän ei ollut tullut elämänsä aikana matojen jyrsimäksi; se oli tuntemus nykyisestä tosiseikasta. Tämä näyttää, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä tosiasioista, kun ne on observoitu tarkkaavaisesti…

LÄHDE: Henkien Kirja, Toinen osa, Luku VI – Hengen elämä

 943. Mistä johtuu vastenmielisyys elämää kohtaan, joka ilman järkevää syytä ottaa haltuunsa tietyt ihmiset?

Se johtuu toimettomuudesta, uskon puutteesta ja yleensä myös kylläisyydestä. 

Sille, joka käyttää kykyjään päästäkseen tarpeelliseen päämäärään ja luonnollisten taipumustensa mukaisesti, työssä ei ole mitään kitkerää ja elämä juoksee nopeammin ohi. Hän kestää vaikeudet kärsivällisemmin ja alistuneemmin, koska toimii päämääränään kestävämpi ja kiinteämpi onni, jonka hän tietää odottavan.”

944. Onko ihmisellä oikeus asettaa oma elämänsä alttiiksi?

Ei; tämä oikeus kuuluu ainoastaan Jumalalle. Vapaaehtoinen itsemurha merkitsee tämän lain rikkomista.”

 a) Eikö itsemurha ole aina vapaaehtoinen?

     "Hullu, joka tappaa itsensä, ei tiedä mitä tekee.”

945. Mitä tulee ajatella itsemurhasta, joka tehdään vastenmielisyydestä elämää kohtaan?

Mielettömät! Miksi he eivät työskennelleet? Elämä ei olisi siten ollut heille niin raskas.”

946. Ja mitä ajatella itsemurhasta, jonka tarkoituksena on paeta tämän maailman kurjuutta ja pettymyksiä?

Henki [2] -parat, joilla ei ole rohkeutta kestää elämän kurjuuksia! Jumala auttaa kärsiviä eikä niitä, joilta puuttuu lujuutta ja rohkeutta. Elämän vaikeudet ovat koetuksia tai hyvityksiä. He ovat onnellisia, jotka kestävät valittamatta, koska heidät tullaan palkitsemaan! Voi heitä, jotka toivovat välttyvänsä kurjuuksilta ja jotka jumalattomuudessaan kutsuvat sitä yhteensattumaksi tai onneksi! Yhteensattuma tai onni, käyttäen heidän kieltään, voi itse asiassa suosia hetkellisesti mutta ainoastaan tehdäkseen heidät myöhemmin ja julmemmin tuntemaan näiden sanojen tyhjyyden.”

 a) Kärsivätkö he, jotka ovat johdattaneet onnettoman tähän epätoivon tekoon, toimiensa seurauksista?

Voi heitä! He tulevat vastaamaan murhasta.

 947. Voidaanko sellaista pitää itsemurhaajana, joka äärimmäisessä epätoivossa antaa itsensä kuolla nälkään?

Se on itsemurha, mutta syylliset tai ne, jotka olisivat voineet estää häntä, ovat syyllisempiä kuin hän, jota odottaa lempeys. Älkää kuitenkaan uskoko, että hän tulee olemaan kokonaan vastuusta vapautettu, jos häneltä puuttui lujuutta ja kestävyyttä ja jos hän ei käyttänyt kaikkea älykkyyttään päästäkseen pois vaikeuksista. Voi häntä, ennen kaikkea, jonka epätoivo syntyy ylpeydestä. Tarkoitan niitä ihmisiä, joiden ylpeys pysäyttää älyn, jotka häpeäisivät käsillä tehtävää työtä ja jotka pitävät parempana nälkään kuolemista sen sijaan että luopuisivat siitä, mitä te kutsutte yhteiskunnalliseksi asemaksi! Eikö ole tuhat kertaa suurempaa ja kunniakkaampaa taistella vastoinkäymisiä vastaan, uhmata tyhjänpäiväisen ja itsekkään maailman kritiikki, sellaisen maailman, jolla on hyvä tahto ainoastaan niitä kohtaan, joilta ei puutu mitään ja jotka kääntävät teille selkänsä, kun tarvitsette heitä? Elämänsä uhraaminen tämän maailman arvostuksen saamiseksi on älyttömyys, ottaen huomioon, että maailma ei anna sille minkäänlaista arvoa.”

948. Onko itsemurha, jonka tarkoituksena on paeta jonkin pahan teon häpeää, samalla tavalla hyväksymätön teko kuin epätoivossa tehty itsemurha?

Itsemurha ei tee pahaa tekoa tekemättömäksi. Päinvastoin, yhden pahan teon sijaan tulee olemaan kaksi pahaa tekoa. Kun on rohkeutta tehdä pahaa, täytyy olla rohkeutta kärsiä seurauksista. Jumala, joka tuomitsee, voi syyn mukaisesti lieventää oikeutensa ankaruutta.”

949. Onko itsemurha anteeksiannettava, kun päämääränä on välttää häpeän käymistä lasten ja perheen päälle?

Näin menettelevä ei tee hyvää, vaikka ajatteleekin tekevänsä hyvää. Jumala ottaa sen huomioon, koska se on hyvitys, johon ihminen pakottaa itsensä. Hänen tarkoitusperänsä lieventää rikkomusta, mutta se on silti rike. Sen lisäksi, eliminoikaa yhteiskunnastanne väärinkäytöt ja ennakkoluulot, ja teillä ei ole enää itsemurhia.”

Se, joka tappaa itsensä paetakseen pahan teon häpeää, todistaa antavansa enemmän arvoa ihmisten arvostelulle kuin Jumalan arvostelulle, ottaen huomioon, että hän palaa Henkien maailmaan [4] kantaen pahojen tekojensa taakkaa ja estäen itseltään keinot korjata niitä ruumiillisen elämän aikana. Jumala on yleensä vähemmän taipuvainen kuin ihminen. Jumala antaa anteeksi niille, jotka katuvat vilpittömästi ja ottaa huomioon pahan teon korjaamiseksi tehdyt ponnistelut. Itsemurhaaja ei kuitenkaan korjaa mitään.

950. Mitä ajatella siitä, joka tappaa itsensä toivoen saapuvansa nopeammin parempaan elämään?

Se on toinen hulluus! Tehköön hyvää niin silloin varmimmin saapuu parempaan elämään. Tappaessaan itsensä hän viivästyttää saapumistaan parempaan maailmaan, ja hän itse tulee pyytämään lupaa saada palata suorittamaan loppuun sen elämän, jolle asetti lopun väärän ajatusmallin alaisena. Mikä tahansa onkaan rike, se ei koskaan avaa kenellekään valittujen pyhää paikkaa.”

951. Eikö oman elämänsä uhraaminen olekin joskus meriitti, kun sen tekee toisen säästämiseksi tai ollakseen hyödyllinen kaltaisilleen?

Se on ylevää, tarkoitusperänsä mukaisesti, ja siinä tapauksessa elämän uhraaminen ei ole itsemurha. Jumala on kaikkea tarpeetonta uhrausta vastaan eikä voi katsoa hyvällä, jos ylpeys likaa tällaista uhrausta. Ainoastaan pyyteettömyys muuttaa uhrauksen meriitilliseksi, ja joillakin kerroilla uhrauksen tekijä omaa taka-ajatuksen, joka pienentää teon arvoa Jumalan silmissä.”

Kaikki uhraukset, jotka ihminen tekee oman onnensa kustannuksella, ovat Jumalan silmissä ylevästi meriitillisiä tekoja, koska ne johtavat hyväntekeväisyyden [18] lain harjoittamiseen. Elämä on maallinen etuisuus, jolle ihminen antaa suurimman arvon. Joka luopuu siitä kaltaistensa hyväksi, ei tee rikkomusta vaan suorittaa uhrauksen. Mutta ennen kuin suorittaa sen, täytyy tarkastella, olisiko elämä hyödyllisempi kuin kuolema.

952. Tekeekö sellainen ihminen itsemurhan, joka menehtyy intohimoihinsa, joiden tiesi lähentävän kuolemaa ja joita ei voinut vastustaa, koska otettuaan ne tavakseen ne muuttuivat todellisiksi fyysisiksi tarpeiksi?

Se on moraalinen itsemurha. Ettekö ymmärrä, että tässä tapauksessa ihminen on kaksinkertaisesti syyllinen? Tässä tapauksessa hänessä on rohkeuden puutetta ja eläimellisyyttä ja lisäksi Jumalan unohtamista.”

 a) Onko hän enemmän vai vähemmän syyllinen kuin se, joka riistää henkensä epätoivon takia?

Hän on enemmän syyllinen, koska hänellä on aikaa harkita itsemurhaansa. Itsemurhan tekeminen hetkessä on usein erään tyyppistä hullaantumista, joka on hulluuden kaltaista. Tästä rangaistaan paljon enemmän sen takia, että kärsimykset ovat aina suhteessa syyllisen tietoisuuteen tekemistään rikkeistä.”  

953. Kun ihminen näkee edessään hirveän ja väistämättömän lopun, onko hän syyllinen lyhentäessään kärsimyksiään muutamilla hetkillä nopeuttaen vapaaehtoisesti kuolemaansa?

Se on aina syyllinen, joka ei odota ajan päättymistä, jonka Jumala määräsi hänen elämälleen. Ja kuka voi olla varma, huolimatta uhkaavilta näyttävistä asioista, että loppu on saapunut ja että odottamaton apu ei tulisi viime hetkellä?”

a) Käsitämme, että tavallisissa olosuhteissa itsemurha olisi tuomittava, mutta entä tapaus, jossa kuolema on väistämätön ja jossa elämää lyhennetään ainoastaan muutamilla hetkillä?

Tässä tapauksessa puuttuu aina Luojan tahtoon alistuminen ja sen noudattaminen.

 b) Mikä on tässä tapauksessa tällaisen teon seuraus?

Se on, kuten aina, rikkeen vakavuuteen suhteessa oleva hyvitys, olosuhteiden mukaan.

954. Onko elämää tarpeettomasti vaarantava varomattomuus tuomittavaa?

Siinä ei ole syyllisyyttä, jos ei ole tarkoitusperää tai selvää tietoisuutta pahan harjoittamisesta.

955. Voidaanko sellaisia tiettyjen maiden naisia pitää itsemurhaajina, jotka antautuvat poltettavaksi aviomiestensä ruumiin kanssa, ja kärsivätkö he itsemurhan seurauksista?

He noudattavat enemmän ennakkoluuloa ja useimmiten pakkoa kuin omaa tahtoaan. He katsovat tekevänsä velvollisuutensa, eikä se ole itsemurhan ominaisuus. Heidän verukkeensa on moraalisessa tarkoituksettomuudessa ja tietämättömyydessä, jossa suurin osa heistä on. Nämä barbaariset ja järjettömät tavat häviävät sivistyksen myötä.

956. Saavuttavatko he päämääränsä, jotka eivät voi sopeutua rakkaiden ihmisten menettämiseen ja tappavat itsensä toiveenaan mennä heidän luokseen?

Teon lopputulos on hyvin erilainen kuin he odottavat. Sen sijaan että he kokoontuisivat kiintymyksensä kohteen luokse, he etääntyvät hänestä pidemmäksi ajaksi. Näin on, koska ei ole mahdollista, että Jumala palkitsisi pelkurimaisen teon ja loukkauksen, jonka ihminen tekee Häntä kohtaan epäillessään Hänen johdatuksensa oikeellisuutta. He tulevat maksamaan tämän hulluuden hetken ahdistuksilla, jotka ovat suurempia kuin ne ahdistukset, joita ajattelivat lyhentävänsä, eivätkä he tule saamaan odottamaansa hyvitystä.” (ks. nro 934 ja sitä seuraavat).

957. Mitkä ovat itsemurhan seuraukset Henkien [2] tilassa?

Itsemurhan seuraukset ovat hyvin erilaisia. Sen seurauksena ei ole yhtä tiettyä kärsimystä, ja kaikissa tapauksissa kärsimykset ovat aina suhteessa itsemurhan syihin. On kuitenkin seuraus, jota itsemurhaaja ei voi paeta: pettymys. Kohtalo ei kuitenkaan ole sama kaikille; se riippuu olosuhteista. Joku hyvittää tekonsa välittömästi, toinen toisessa elämässä, joka tulee olemaan pahempi kuin se, jonka kulumisen keskeytti.”

... Tarkkailut todellakin näyttävät toteen, että itsemurhan seuraukset eivät ole identtisiä. Joitakin yhteisiä seurauksia kuitenkin on kaikille väkivaltaisille kuolemille ja kuolemille, jotka ovat seurausta äkkinäisestä elämän keskeyttämisestä. Yksi on ensinnäkin ruumista Henkeen [2] yhdistävän siteen jatkettu ja sitkeämpi kesto, koska tämä side on lähes aina täysissä voimissaan kuoleman hetkellä, kun taas luonnollisessa kuolemassa se heikkenee asteittain ja häviää usein ennen kuin elämä on sammunut kokonaan. Tämän tilan seuraukset ovat hengellisen häiriintymisen jatkuminen, josta seuraa illuusio, jossa Henki [2] pitää itsensä elävien kirjoihin kuuluvana lyhyemmän tai pidemmän ajan. (ks. nro:t 155 ja 156)

Ruumiin ja Hengen [2] välillä säilyvä kiintymys tuottaa joillekin itsemurhaajille erään tyyppisen heijastuksen ruumiin tilasta Hengessä [2], joka näin kuolemastaan huolimatta tuntee (ruumiin) hajoamisen seuraukset, mistä seuraa Hengelle [2] täynnä ahdistusta ja kauhua oleva tunne. Tämä olotila voi kestää yhtä kauan kuin olisi kestänyt keskeytetty elämä. Tämä seuraus ei ole yleinen, mutta itsemurhaaja ei missään tapauksessa jää paitsi rohkeutensa puutteen seurauksista. Ennemmin tai myöhemmin hän tulee hyvittämään yhdellä tai toisella tavalla virheensä. Tietyt Henget [2], jotka olivat onnettomia maan päällä, kertoivat tehneensä itsemurhan aikaisemmassa elämässä ja alistuneensa vapaaehtoisesti uusiin koetuksiin, yrittäen kestää ne alistuneemmin. Joissakin Hengissä [2] tavataan erään tyyppinen kiintymys materiaan, josta ne yrittävät turhaan irtautua mennäkseen parempiin maailmoihin, joihin niiden pääsy on edelleen kielletty. Suurin osa niistä katuu tehtyään tarpeettoman teon, koska kokivatkin ainoastaan pettymyksiä.

Uskonto, moraali ja kaikki filosofiat tuomitsevat itsemurhan luonnonlakien vastaiseksi. Kaikki kertovat meille, että periaatteessa kellään ei ole oikeutta nopeuttaa elämäänsä vapaaehtoisesti. Miksei tätä oikeutta ole? Miksei ihminen ole vapaa asettamaan loppua maallisille kärsimyksille? Spiritismille [1] oli varattu tehtävä näyttää itsemurhaan menehtyneiden esimerkkien kautta, että itsemurha ei ole ainoastaan rikkomus moraalista lakia vastaan, jota tietyt yksilöt arvostavat vain vähän, vaan myös hyvin tyhmä teko, koska sen tekijä ei saavuta mitään hyötyä. Spiritismi [1] opettaa tämän meille, ei teoriassa vaan tosiasioissa, jotka annetaan meidän nähtäviksemme.

LÄHDE: Henkien Kirja, Neljäs osa, Luku I – Maalliset surut ja nautinnot

14. Rauhallisuus ja alistuneisuus, jotka ovat haalittuja tavasta tarkastella maallista elämää ja uskosta tulevaisuuteen, antavat mielenrauhan, joka on paras ehkäisykeino hulluutta ja itsemurhaa vastaan. Itse asiassa on totta, että suurin osa hulluuden tapauksista johtuu vaikeuksien aiheuttamasta mielenliikutuksesta, jota ihminen ei kestä. Jos siis sen tavan kautta, jolla spiritismi [1] näyttää hänelle tämän maailman asioita, hän suhtautuu välinpitämättömästi tai jopa ilolla vastoinkäymisiin ja pettymyksiin, jotka olisivat tehneet hänet toisissa olosuhteissa epätoivoisiksi, niin on ilmeistä, että tämä voima, joka asettaa hänet tapahtumien yläpuolelle, suojelee hänen ymmärrystään kolauksia vastaan, jotka ilman tätä olisivat horjuttaneet sitä.

15. Samoin on itsemurhan kanssa pois lukien ne, jotka päättävät päivänsä humalassa ja hulluuden tilassa ja joita voimme kutsua tiedostamattomiksi. On varmaa, että mitkä tahansa ovatkin kunkin yksilölliset motiivit, tyytymättömyys on aina yhtenä syynä. Mutta se, joka on varma siitä, että ei ole onneton kuin yhden päivän ajan ja seuraavat päivät tulevat olemaan parempia, malttaa helposti mielensä. Hän hätääntyy ainoastaan, jos ei näe loppua kärsimyksillensä. Siis mitä ihmiselämä onkaan suhteessa ikuisuuteen, yhtä päivää paljon vähäisempi asia. Mutta se, joka ei usko ikuisuuteen vaan siihen, että kaikki loppuu elämän myötä, ja joka on surun ja epäonnen murtama, ei näe sille muuta loppua kuin kuoleman. Odottamatta mitään muuta hän pitää hyvin luonnollisena, jopa hyvin loogisena, lyhentää kärsimyksiään itsemurhan kautta.

16. Epäuskoisuus ja yksinkertainen epäilys tulevaisuudesta, sanalla sanoen materialistiset ajatukset, ovat suurimmat itsemurhaan yllyttäjät. Ne antavat moraalisen pelkuruuden. Kun tiedemiesten nähdään tukeutuvan tietämyksensä auktoriteettiin pyrkiessään todistamaan kuulijoilleen tai lukijoilleen, että heillä ei ole mitään odotettavissa kuoleman jälkeen, eivätkö he johdatakin heitä siihen johtopäätökseen, että jos he ovat onnettomia, niin ei ole mitään parempaa vaihtoehtoa kuin tappaa itsensä? Mitä he voisivat sanoa muuttaakseen heidän suuntaansa? Mitä vastiketta he voisivat tarjota? Mitä toivoa he voisivat heille tarjota? Eivät mitään muuta kuin olemattomuuden. Tästä on tarpeen tehdä johtopäätös, että jos olemattomuus on ainoa pelastava lääke, ainoa näköpiirissä oleva asia, niin se on parasta valita ennemmin kuin myöhemmin ja näin kärsiä vähemmän aikaa.

Materialististen ajatusmallien levittäminen on siis myrkky, joka tartuttaa suureen joukkoon ihmisiä itsemurhan ajatuksen, ja ne, jotka asettautuvat sen puolestapuhujiksi, ottavat niskoilleen hirvittävän vastuun. Spiritismissä [1] epäilykselle ei ole enää sijaa, ja näkökanta elämään muuttuu. Uskova tietää, että elämä jatkuu loputtomasti haudan tuolla puolen, mutta aivan erilaisissa olosuhteissa. Siitä tulee kärsivällisyys ja alistuneisuus, jotka etäännyttävät luonnollisesti ajatuksen itsemurhasta. Siitä tulee toisin sanoin moraalinen rohkeus.

17. Spiritismillä [1] on vielä tässä suhteessa eräs toinen yhtä positiivinen tulos ja ehkä vielä ratkaisevampi. Se näyttää meille itsemurhaajien tulevan itse paljastamaan onnettoman asemansa ja todistamaan, että kukaan ei riko rankaisematta Jumalan lakia, joka kieltää ihmiseltä itsemurhan. Itsemurhaajien joukossa on niitä, joiden kärsimykset, vaikka ovatkin väliaikaisia eivätkä ikuisia, eivät ole siitä johtuen vähemmän hirvittäviä ja sen luonteisia, että antavat ajattelemisen aihetta kenelle tahansa, joka pohtii täältä lähtemistä ennen kuin Jumala näin määrää. Spiritismin [1] kannattajalla on siis vastapainoksi itsemurhan ajatukselle useita motiiveja: varmuus tulevasta elämästä, jossa hän tietää olevansa sitä onnellisempi, mitä onnettomampi ja alistuneempi hän on ollut maan päällä; varmuus siitä, että lyhentämällä elämäänsä hän saavuttaa täysin vastakkaisen tuloksen kuin mitä toivoi; että vapautuessaan yhdestä tuskasta hän joutuu pahempaan, pitempään ja hirvittävämpään; että hän pettää itseään, jos uskoo, että itsensä tappamalla pääsee nopeammin taivaaseen; että itsemurha on este kuoleman jälkeisessä maailmassa tavata kiintymystensä kohteita, joita toivoi siellä kohtaavansa; että tästä seurauksena itsemurha, joka antaa hänelle vain pettymyksiä, on vastoin hänen omia etujaan. Niinpä spiritismin [1] estämien itsemurhien määrä on huomattava. Tästä voi päätellä, että kun koko maailma on omaksunut spiritismin [1], ei enää tule olemaan tietoisia itsemurhia. Verratessa siis materialistisen ja spiritistisen [1] opin seurauksia yksinomaan itsemurhan näkökulmasta, näemme toisen logiikan johdattavan meitä siihen ja toisen logiikan käännyttävän meitä siitä pois, ja tämän on myös kokemus vahvistanut.

29. Se, joka on kyllästynyt elämään, mutta ei halua tehdä itsemurhaa, onko hän syyllinen etsiessään kuolemaa taistelukentältä ajatellessaan sen siellä tulevan hyödylliseksi?

Kun ihminen tappaa tai tapattaa itsensä, hänen tarkoituksensa on aina lyhentää elämäänsä. Niinpä kyseessä on ellei itsemurha tekona, niin aikomuksena ainakin. Ajatus siitä, että hänen kuolemansa olisi hyödyllinen jollekin, on harhaanjohtava. Se on vain hänen verukkeensa kaunistellakseen toimintaansa ja oikeuttaakseen sen omissa silmissään. Jos hän tuntisi todellista halua palvella maataan, hän pyrkisi elämään puolustaen sitä eikä kuolemaan, koska kuoltuaan hän ei ole maalleen ollenkaan hyödyksi. Todellinen uhrautuvaisuus on kuoleman pelkäämättömyyttä, kun se on hyödyllistä; vaaran uhmaamista; elämänsä uhraamista sen ennalta tietäen ja  epäröimättä, mikäli se on tarpeen. Mutta ennalta harkittu pyrkimys etsiä kuolemaa asettamalla itsensä vaaraan, vaikka suorittaakseen palvelusta, tekee mitättömäksi teon ansiokkuuden.” (PYHÄ LOUIS, Pariisi, 1860.)


30. Voidaanko pitää itsemurhana, kun ihminen asettaa itsensä ilmeiseen vaaraan pelastaakseen yhden lähimmäisensä elämän, vaikka tietää etukäteen tulevansa näin tehdessään kuolemaan?

Silloin kun ei ole aikomusta etsiä kuolemaa, itsemurhaa ei ole, vaan omistautuneisuutta ja uhrautuvaisuutta, vaikka siinä olisikin varmuus kuolemasta. Mutta kenellä voi olla tämä varmuus? Kuka sanoo, että Luoja ei varaa odottamatonta pelastuksen keinoa kriittisellä hetkellä? Eikö Luoja voi säästää vaikka senkin, joka olisi tykin suuaukolla? Usein Luoja voi haluta pitkittää alistumisen koetusta sen viimeiseen rajaan asti, kunnes odottamaton asianhaara väistää hänet kuolettavalta iskulta.” (PYHÄ LOUIS, Pariisi, 1860.)

31. Ne, jotka hyväksyvät kärsimyksensä alistuen ja kuuliaisena Jumalan tahdolle silmällä pitäen tulevaa onnellisuuttaan, eivätkö he työskentele vain itselleen ja voivatko he muuttaa kärsimyksensä hyödyllisiksi muille?

Nämä kärsimykset voivat olla hyödyllisiä lähimmäiselle materiaalisesti ja moraalisesti. Työn, kieltäytymyksen ja uhrauksien kautta, joihin he itsensä pakottavat, he edistävät lähimmäistensä materiaalista hyvinvointia. Esimerkin kautta, jonka antavat Jumalan tahdolle alistumisesta, he edistävät lähimmäistensä moraalia. Tämä esimerkki spiritismin [1] uskon voimasta voi kannustaa onnettomia alistuvaisuuteen, pelastaa heitä epätoivolta ja sen kolkoilta seurauksilta tulevaisuudessa.” (PYHÄ LOUIS, Pariisi, 1860.)

LÄHDE: Evankeliumi Spiristismin Mukaan, Luku V – Autuaita ovat murheelliset

 71. ESIPUHE. Ihminen ei koskaan omaa oikeutta säätää omaa elämäänsä, sillä yksin Jumalalle kuuluu ottaa hänet pois maallisesta vankeudestaan, kun Hän sen katsoo sen sopivaksi. Joka tapauksessa jumalallinen oikeudenmukaisuus voi lieventää ankaruuttaan olusuhteiden puolesta, mutta varaa kaiken ankaruutensa sille, joka halusi kiertää elämän koetukset. Itsemurhaaja on kuin vanki, joka karkaa vankilasta ennen rangaistuksensa umpeen menemistä ja kun on kiinniotettu, on pidetty ankarammin. Näin tapahtuu itsemurhaajan kanssa, joka uskoo pakenevansa nykyisiä kurjuuksia ja sukeltaa suurempiin onnettomuuksiin. (Osa V: 14 ja seuraavat).

72. RUKOUS. Oi Herrani, tiedämme niille varatun kohtalon, jotka rikkovat Teidän lakejanne, lyhentäen vapaaehtoisesti päiviään. Mutta tiedämme myöskin, että Teidän armeliaisuutenne on ääretön; suvaitkaa sen ulottua sielun [5] N… ylle. Voikoon meidän rukouksemme  ja Teidän myötätuntonne lieventää kärsimysten katkeruutta, jota hän kokee, koska ei ole omannut rohkeutta odottaa koetuksiensa loppua!

Hyvät Henget [2], joiden tehtävä on auttaa onnettomia, ottakaa hänet suojelukseenne. Inspiroikaa häneen virheensä katumus ja että Teidän apunne antaa hänelle voimia kestää alistuneemmin uudet koetukset, joita hänen täytyy kärsiä hyvitykseksi. Kääntäkää hänestä pois pahat Henget [2], jotka voisivat uudestaan viedä hänet pahaan ja pidentää hänen kärsimyksiään, tehden menettämään tulevien koetustensa hyödyn.

Te, joiden onnettomuus on meidän rukoustemme kohde, voikoon meidän myötätuntomme lieventää katkeruutta ja tehdä syntymään teissä toiveen paremmasta tulevaisuudesta! Tämä tulevaisuus on teidän käsissänne. Luottakaa Jumalan hyvyyteen, jonka syli on avoin kaikille katuville ja ei pysy suljettuna muille kuin kovettuneille sydämmille. 

LÄHDE: Evankeliumi Spiristismin Mukaan, Luku XXVIII – kohta IV – Rukoukset edesmenneiden puolesta

Englanninkielinen E-kirja Heaven and Hell (PART SECOND – chapter V) tuo esiin kommunikointeja itsemurhan tehneiltä.

Eo. tekstin tarkoitus on havainnollisin esimerkein saada itsemurhaa mahdollisesti harkitseva ymmärtämään, että tällä teolla voi ainoastaan saattaa itsensä pahempaan tilaan. Tähän päivään mennessä on jo lukuisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat perääntyneet itsemurhan tekemisestä opiskeltuaan spiritististä oppia [1]. Työskentelemme sen eteen, että myös täällä Suomessa mahdollisimman moni luopuu itsemurhan aikeesta ja oppii tuntemaan spiritismin [1] sen alkuperäisessä merkityksessään. Vastaamme mielellämme tähän asiaan liittyviin vakavamielisiin kysymyksiin.  

info@allankardec.fi ⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠